Silloin kun ensi kerran tavattiin.
Oli sulla vasta siivistä tyngät selässä.
Sinä pieni katsoit minua suurin
pelokkain silmin pöydän takaa arkana aivan.
Luulit varmaan minua sadun pahaksi peikoksi.
Vaan aikaa kului, ja kohta jo kysyit
mikä sun nimes on. Sulle vastasin.
Sinä sanoit, että oon Enkeli ja se on
mun nimi ja tykkään paahto leivästä.
Minua nauratti kun olit niin tomera.
Sinä pöydän takaa minulle juttelit
ja kaikkea kyselit minä vastailin kuten osasin.
Kohta jo istuit sylissäin.
Siitä alkoi ystävyytemme ikuinen sinä enkelini tiedä sen.

Nyt ovat siipes kasvaneet, vain muistona mulla
on hetket rakkaimmat.
Niin paljon yhdessä aikaa vietettiin.
Toivon et jotain kai sulle elämästä opettaa sain.

Elämästä elämästä! Pikku enkelini. Siinä on kaikki
ilo, suru, viha, lempeys, riemu ja kaipaus,
eikä vähimpänä rakkaus.
Siis elämä enkeleille alla palavan auringon, ei kai helpompaa
lie, kuin meille ihmisille.

Lennä sinä onnen siivin sitä toivon tosiaan.
Pikku enkeleitä uusia tee tänne maailmaan.