Surujen tummaa tietä valaisevat muistojen lyhdyt,
eivätkä ajan tuulet niitä sammuta.

-----
Tuutulaulua soitteli tuuli.
Estää sen soittoa ei voinut kukaan.
Kotiinkutsuna lapsi sen kuuli,
tahtoi suojelusenkelin mukaan.

-----
On rinnassa kaipaus suunnaton,
tahdon rakkaani kaikesta kiittää.
Surun täyttämä sydän vain tuntee sen,
mihin sanat ei mitkään voi riittää.

-----
Kun sielu vapaa on, se siivet saa
ja laskee huolten taakan harteiltansa.
Se ottaa suunnan kohti Jumalaa
kirkkaana, kevyenä matkallansa.

-----
Muistot lohduttakaa ja kantakaa,
teihin kaipaavan nojata antakaa,
sallikaa nukkua hetki
ja löytää lempeä unien maa,
jossa kadonneen rakkaansa kohdata saa.
Sinne mielii mieleni retki.

-----
Lasken kukkani käsin vapisevin,
sanat hiljaiset silmin kyyneltyvin
kuiskaan muistoksi rakkautemme,
joka kirkkaat ja sateiset päivät kesti
halki vuosikymmeniemme.