Rintasyöpä

Lokakuussa tulee 3 vuotta siitä, kun olin käynyt mammografiassa ja tuli kirje kotiin jossa kehotettin tulemaan uusinta kuvauksiin. Siitä alkoi minun rintasyöpä tarinani.Olihan se ikävä uutinen, mutta ei maailmanloppu, aloin kamppailla vastaan. Kuntoilin enemmän, ajatuksena, että kestän tulevat hoidot paremmin. Ja niin kävikin, sain samanaikaisesti sytostaatti- ja sädehoidot. Ei ollut suurempia ongelmia hoitojen kanssa. Onkologi sanoi minulle tähän sairauteen et kuole, kyllä se on sitten aikanaan joku muu syy.Vuosi kontrollin aika on taas pian käsillä. Liitännäislääkettä joudun syömään vielä 3 vuotta.Asenne ratkaisee mielestäni kuinka sairaudesta toipuu.

Vuoden 2002 alkupuolella sain kuulla, että toiseksi nuorimmalta sisareltani on leikattu rintasyöpä. Siitä säikähtäneenä menin tutkimuksiin työterveyslääkärin kautta, sillä olin silloin vielä töissä. Mammografiassa ei näkynyt mutta ultraäänitutkimus toi esiin jotain epäilyttävää. Otettiin näytepala ja muutaman päivän kuluttua tuli tieto: "Oikeasta rinnastanne on löytynyt pieni pahanlaatuinen kasvain." En koskaan ole tuntenut rinnoissa minkäänlaista pattia. Edellisessä seulontamammografiassakaan ei näkynyt mitään.
No, säästävä leikkaus tehtiin ja sädehoidot annettiin. Tarkastuksissa olen käynyt säännöllisesti. Kokemus oli rankka, sillä isän puolelta on vahva sukurasitus. Äidillä todettiin myös rintasyöpä, mutta siihen hän ei kuollut vaan aivan muuhun.
Pari kuukautta sitten kuulin, että nuorimmalla sisarellani on todettu rintasyöpä.

Mitä osuutta runsastuneisiin syöpälöydöksiin on Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudella vuonna 1986? Muistaakseni silloin sanottiin, että 20 vuoden kuluttua syöpää tulee esiintymään paljon.

Mitä osuutta runsastuneisiin syöpälöydöksiin on Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudella vuonna 1986? Muistaakseni silloin sanottiin, että 20 vuoden kuluttua syöpää tulee esiintymään paljon.

Tämä on vain "mutu"- ajatus, mutta minulla on inkeriläinen ystäväperhe Pietarin
esikaupunkialueella ja ainakin heidän perheessään on Tshernobylin onnettomuuden
jälkeen esiintynyt syöpiä. Myös täällä Suomessa on joillakin alueilla esiintynyt
viime vuosina tavallista enemmän syöpiä. Siihen tietysti voivat vaikuttaa myös
muut ilmansaasteet, vaaralliset lisäaineet monissa tuotteissa, joita syömme ym.
seikat.

Mitään yksittäistä aiheuttajaa ei kai syövälle ole vielä löytynyt. Sehän voi olla monen tekijän summa yhteensä. Olen miettinyt, että minkälainen vaikutus siihen olisi stressillä, joka saa elimistön muutenkin ihan sekaisin. Oma rintasyöpäni löytyi vuosi sen jälkeen, kun oma äitini aiheutti minulle kovan henkisen järkytyksen.
Seulontakuvissa ei ollut koskaan mitään näkynyt, vaikka olin niissä säännöllisesti käynyt.

On kulunut jo kuusitoistavuotta kun todettiin, että on rintasyöpä, tehtiin
rinnan poisto leikkaus, sytostaatti ja sädehoidot koska myös kainalosta
löytyi etäpesäkkeitä. Olen elänyt "täysin rinnoin" elämän arkea ja nauttinut
jokapäiväisistä pienistä ja suurista asioista, läheisistäni ennenkaikkea.
Iloitsen jokaisesta uudesta aamusta. Nyt olen syövän suhteen terve.
Kiitos elämälle joka kantaa myös vaikeuksissamme. Hyvää lämmintä kesää
tämän palstan lukijoille. Ei minunkaan syöpää löytynyt seulontakuvauksissa.
On tärkeää itse tunnustella rintojamme, että opimme tuntemaan poikkeamat.

Minusta tuntuu että meillä joillain on perinnöllinen taipumus sairastua syöpään
helpommin kun toisilla. Kaikillahan meillä lienee olemassa sellaisia vaurioituneita,
käytän sanaa soluja, koska en tiedä tieteellistä nimeä. Ehkä sitten jonkinlainen
ulkoinen ärsyke,esim. tressi, sairastuminen muuten, voi johtaa solun pahanlaatui-
seksi muuttumiseen. Jokin vain käynnistää sairauden. Onhan ympäristötekijöilläkin
varmasti vaikutusta. Äsken olin tuossa mahtavassa auringonpaisteessa ja ajattelin
ettei siitä voi olla enää kovin suurta riskiä,olen siis kesäihminen "henkeen ja vereen".
Olen tuon edellisen viestin kirjoittaja. Kirjoittakaa ajatuksianne tähän palstalle koska
olemme samassa "veneessä" ja jollain tapaa varmasti tietää että toinen saman kokenut
ymmärtää pienestä vihjeestä jo sen mitä toinen tarkoittaa. Luotetaan huomiseen .

Rinta syöpä hoidot ja elämän kulku sairauden jälkeen.
Onko niin että meidän on vaikea keskustella asiasta, vai tuntuuko siltä
ettei ole rohkeutta "ääneen lausua" näistä tuntemuksista. Koemmeko
syyllisyyttä siitä että olemme selvinneet ja niin moni "kanssasisaremme"
ei ole tervehtynyt syövästä. Aluksi tunsin minäkin "syyllisyyttä" siitä että
tervehdyin mutta aikaa myöten huomasin että se on tarpeetonta. Syöpä
olkoon se sitten mitä syöpää tahansa on kuitenkin "tauti" tautien joukossa.
Onhan paljon muitakin sairauksia jotka ovat myös vaikeita ja ei ollenkaan
parannettavissa. Vai pelätäänkö että syöpä uusi ja ei ole voimavaroja keskus-
teluun. Pitäisiköhän tämän otsikon olla; Vaikeat sairaudet.

Kyllä minäkin luulen että sillä Thernobylin ydinvoimala onnettomuudella oli vaikutuksia tähän nyt olevaan rintasyöpä buumiin. Meidän pikkukylällä todettiin v.2005 monta tapausta yhtäaikaa. Tämä minun syöpäni uusi nyt tänä keväänä, viisi vuotta sairastumisen jälkeen. Eletään maalla ja syödään paljon marjoja ja sieniä, myös perunat kasvatetaan itse. Mutta kyllä sitä vaan syyllistetään sairastunutta, että on ihan itse aiheuttanut tämän katalan taudin! Ei kait sitten pitäis syödä mitään? Tai sellaista ruokaa jonka saa luonnosta? Miten se on mahdollista, kun melkein kaikki tulee metsistä ja pelloilta?

Olen huomannut kuinka yksinään sitä on "sairauden" kanssa, kaikki
pysähtyi ennenkuin sai taas ilmaa "siipiensä" alle. En ole oikein voinut
jakaa tuntemuksiani läheisteni kanssa koska on ollut tuettava heitä.
Alkuvuosina tuntui siltä että on omassa "sairauden kuplassa", jota ei saa rikkoa.
Nyt on jo aikaa kuusitoista vuotta kun syöpä todettiin ja hoidettiin. Kontrollit ovat
vuosittain terveyskeskuksessa. Syöpämarkkeria seurataan verikokein ja aina se oman
huolen aiheuttaa vaikka kuinka "järkevästi" ajattelisi. Toisaalta tuntuu että osaisi ottaa
tiedon uusimisesta "rauhallisesti". Mutta kyllä siinä toisin kävisi. Anteeksi tämä "vuodatus".
Toivon hyviä ja antoisia kesäpäiviä jokaiselle teistä. Kirjoitellaanhan.
Onhan niinkin että väestö vanhenee ja se aiheuttaa lisää sairastumisia.

Heippa!

Haluaisin rohkaista Sinua iloitsemaan jokaisesta päivästä, vaikka kieltämättä tiedän tunteesi, ypöyksin välillä olemme sairautemme kanssa.
Sairastuin eka kerran v.97 jolloin osaresektio, solumyrkyt ja sädehoidot. Kaikki olikin sitten ok. yhdeksän vuotta siitä, kävin vielä mammossa ja uässä, kaikki ok. Vuosi siitä, tuli kunnalliseen mammoon kutsu, sanoin tutulle lääkärille että annan sen ajan jollekin toiselle, koska vuosi aiemmin on tutkittu ja hutkittu eikä mitään ole. Nuo lääkärin sanat, että sinuna olisin järkevä ja kävisin kuitenkin seulonnassa. Niin tein. Kaksi tuntia myöhemmin soitettiin perääni että aamulla tultava neulabiobsiaan koska hoidettu rintani täynnä epämääräistä. Siis tasan kymmenen vuotta, kun syöpä uusi, ja kovalla rytinällä. Koko rinta täysi syövän esiastetta.Onneni, että esiastetta, mutta jos en seulontaan olisi mennyt, en olisi tässä kirjoittamassakaan.

En joutanut masentumaan, vaan aivan kuin shokissa aloin hoitaa oikeuksiani. Tällä tarkoitan sitä, koska hoidettu rintani poistettiin, on jokaisella oikeus vaatia samalla leikkauspöydällä tilalle jotakin. Koska onneksi oli maharasvaa, pääsin siitä eroon, terve rintani pienennettiin, mahaläskistäni rakennettiin uusi rinta leikatun tilalle. Kunto pitää olla hyvä, kiitos että minäkin ensimmäisen revohkani jälkeen olen uinut, liikkunut, nauranut vaikka itkettäisi välillä.

Viimeinen leikkaukseni oli siis 2007 kesällä. Nyt olen vielä kontrollien kirjoissa, mutta omistan kauniit rinnat, joka lohduttaa että taas selvisin. Kiitollisempi olen jokaisesta päivästäni kuin aiemmin, koska olin tosi kipeä leikkauksen jälkeen haavoineni, mutta mitään hoitoja en tarvinnut muuta kuitenkaan.
Syöpäpotilaana elämme kuin veitsen terällä. Ei kanssaihmiset monesti ymmärrä maailmaamme. Minä kaiken kukkuraksi olen menettänyt paljon ystäviä naisista, jotka ovat vielä kateellisia että "turhamaisena" omasta kehostani siirrätin ihan omaa läskiäni paikasta a paikkaan b!!

Sinulle toivon voimia, iloisia hetkiä ja nosta nenä pystyyn kun maailma tuntuu hylkivän. Katso peiliin, sano itsellesi miten sankarillinen olet, ja olet HYVÄ ! Lohduta myöskin itseäsi että ei tarvitse pelätä tulevaa, hoitoja on, ja kehitystä, kun vain itse olemme valppaina, annamme syöpävieraalle nokkaan niin että napsahtaa...

Ystävällisin terveisin, Diana5

Diana5. Kiitos lohdutuksen ja kannustuksen sanoista. Tarvitsin niitä tähän hetkeen.
"...terve ja vahva yksilö pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee, olipa hänellä sitten
paise polvessa tai sielussa". Tässä tapauksessa siis rinnassa.

"Kenenkään ei ole tarkoitus kantaa huoliaan yksin. Maailmassa on paljon ihmisiä juuri
siksi että he voivat kokea asioita yhdessä. Yksilön kasvu liittyy läheisesti kaikkien
osaksi koituviin suruihin ja iloihin. Meillä on kaikilla kyky auttaa ja ohjata toisemme
horjuvia askelia. Toisinaan tarvitsemme kuitenkin muistutuksen siitä että meidän
vallassamme on parantaa toisten haavat. Ihmisten joukossa on aina apu lähellä, yhdessä
voi välttää ne esteet joihin saattaisi muuten kompastua. Yksi ihmisen suurimmista
lahjoista on kyky auttaa kärsivää ystävää". (Lainaus Rona Barrettilta.)
Voi itsekin hyvin!
Tervehtien Anonyymi 08:05

Kaunis kiitos vastauksestasi.

Koska en tunne tämän ET-osion toiminta tapojakaan, ollessani uusi täällä. En tiedä kenelle "tuntemattomalle" vastaukseni meni. Siis anonyymille.
Toivon kuitenkin, ettei kukaan pahoita mieltään, ehkäpä liiankin ylitsevuotavasta tarinastani SELVIYTYÄ masennusten, katkeruuden, ja pahinta mikä on, kateutta kaiken lisäksi..sanat monesti, "olisit vain antanut poistaa molemmat tissit" , tuntuu pahalta. Myöskin kunnioittaen kirurgeja, ym. henkilökuntaa, ei voi kuin ihmetellä kateutta sairauden keskellä. Olen työelämässä edelleen. Annan yhteiskunnalle kaiken itsestäni, eläkeiässä olevana. Päivääkään en ole ollut työtön, ja opiskeluni olen maksanut yksityisyrittäjänä aikoinaan. Ei pitäisi olla kenelläkään sanomista..

Mutta kiitollisena jokaisesta päivästäni, sanon kaikille....kukaan ei vettä tuonut kielelleni..kukaan ei ymmärtänyt kuinka rikki olin.
Toisella kerralla olikin VIELÄ PAHEMPAA edessäni. TYÖPAIKALLANI tuijoteltiin rintavarustuksiini häpeämättä. Olin onneksi jo vahvaksi kasvanut. Siitä kiitos yläkertaan...

Jaksamista ja toivoa kaikille, ylös on yritettävä....

Diana5

Terveitten on varmasti vaikea ymmärtää syöpäsairaitten maailmaa, vaikka
olisimmekin tervehtyneet on kuitenkin jatkuvasti "yllä" huoli uusiutumisesta.
Terveyskeskuksissa kyllä rauhoitellaan että mitä kauemmin on kulunut sitä
pienempi uusiutumisen mahdollisuus on. Kukaan ei sitä pysty ennustamaan.
Olemme niin erilaisia biologisesti ja kaikkihan vaikuttaa kaikkeen, ruoka,
ympäristön saasteet ja miten vahvoja immuniteetiltamme olemme. Mutta
elämä jatkuu ja ilo siitä että olemme täällä Luojamme puutarhassa
kasvamassa ihmisinä ja ystävinä toistamme tukien.

Tänään tipahti varmaan kaikkien postiluukusta
TerveysTieto-lehti 4/10, mutta siltä varalta, ettei
joku näistä asioista kiinnostunut huomannut lainaan
siitä muutaman rivin:

Rintasyövän tukihoito ravintolisillä

----- Uusi, lähes 70 000 syöpäpotilasta käsittänyt norjalais-
tutkimus (Norwegian Women and Cancer) osoitti, että aivan
tavalliset ravintolisät, pakkausohjeen mukaisesti käytettyinä,
parantavat rinta- ja muiden syöpätautien ennustetta. Muut
tutkimukset puoltavat D-vitamiinin, berberiinin, karnosiinin,
ubikinonin, E-EPAn, fosfoseriinin, soijan isoflavonoidien ja
muiden ravintolisien käyttöä rintasyövän tukihoitona.
Erityisen tärkeä on nestemäinen hainrustouute, sillä se ehkäisee
angiogeneesiä ja parantaa potilaan vointia ja ennustetta.
Ravintolisät vähentävät myös taudin leviämistä ja uusiutumisen
riskiä----

Itse olen elänyt syövän kanssa vuosia ja uskon näiden ravintolisien
hyödyllisyyteen. Erikoisesti haluan mainita nestemäisen hainrusto-
uutteen , josta on todella paljon tehty tutkimuksia maailman-
laajuisesti.

Googlen avulla olen itse paljon etsinyt ja löytänyt tutkimustietoa
näistä asioista. Nestemäinen hainrustouute on hyväksi kaikissa
syöpälajeissa. Katsokaa googlesta vaikkapa hakusanalla "angiogeneesin esto"
tai "nestemäinen hainrustouute" tai "angiobalans"