Kevätloru

Heippa kaikki nettiystävät! Olen jo vähän kevätmielellä, kun päiväkin on jo pidentynyt. Koska näiltä sivuilta löytyy mukavaa ja huumorintajuista porukkaa, ehdotan että lähdette loruilemaan. Aloitan tämän, ja voitte sitten lisätä loruun muutaman rivin. On hauska katsoa lorua lopuksi, miltä mahtaa näyttää. :)

KEVÄTLORU

"Näin kevät meille koittaa,
aurinko jo talven seljän voittaa

Sen ilmoittaa myös tintit laululla;
Kevättä on selvästi ilmassa!

Aurinko mieltä piristää,
vaik´silmiä täytyy siristää.

Aurinko kulta,
poista pihalta lumet multa,
talvea kyllin kestänyt on
nyt on vuoro auringon.

Auringonsäteet hangella kimaltavat,
iloa, valoa sydämeemme tuovat,
toivoa antavat,
lohtua suovat.

Tanssii jänöjussit metsässä ja suolla,
jäljet niiden näin mä kauempana tuolla.

Talvi taittuu on jo paremmalla puolla,
on hauskaa kohta paju-pilli vuolla.

Talven jälkeen pillillä sulosävelet soittaa ja lintusten kuherrukset kuulla.

Mutt ennen kuin kevätpuro solisee,
Ruotsin-laivat ahtojäissä kolisee,
ja ahtaajat lakkoilee keskellä lamaa.
- Miks eläkeläinen ei voi tehdä samaa?

Eläkeläisparka! - Kumpaa tekisit mieluimmin? Kolisisit ahtojäissä vai lakkoilisit? Ei kun vaan uusia runoja rustaamaan... ;))

En kumpaakaan, vaan lähden etelään kevättä vastaanottamaan
ja palattuani kesästä oman maan nautin.

Lähdehän ystävä sinä etelänmaille ,
minä jään tänne lämpöä vaille.
Ikkunasta katson kun aurinko paistaa mutt vuotahan vähän
kohta saan täällä jo kevättä haistaa.

Aurinko lempeää lämpöään jakaa
meille jo kevään rintahan takaa.

Ikkunat näyttää likaisilta aivan
kevätaurinko paljasti tämänkin vaivan.
Kauniisti tuikkii jäiset kristallipuikot nuo
ja hyvänmielen sisimpään tuo.
Ehtiihän nuo ikkunat pestä eihän se sittenkään niin kauaa kestä.

Mistähän niin kuumat tunteet saa,
joka lumikinokset sulattaa.
Kohmeessa mieli
ja runonkieli,
mutta ei auta marmattaa

Yhä varhaisemmin herää säde aamuauringon.
Nietokset ja pakkanen pian poissa on.


Tämä oli erityisesti sinulle Hyvämieli
vähän niinkuin lohdutukseksi.

On mukavaa odottaa lumen sulavan,
nähdä sen alta paljastuvan maan multavan.
Mahtavalta tuntuu siihen kätensä upottaa
ja upeita kukkia kasvattaa!

Kevät on katinkan kulta-aikaa,
kameran käytössään ripaus on taikaa.
Yritän uskoa sanaasi tuohon
muuten uppoan masennuksen suohon!

Karhu myöskin haukotellen kolostansa herää,
laiskasti venytellen voimia se kerää.
Unen jälkeen nälkäisenä karhuemo huokaa:
"Voi kun saisi hunajaa, taikka muuta ruokaa!"

Kun luu luuta vasten kolisee
ja vatsa nälkäänsä volisee,
menisinkö kiikkustuoliss istumalakkoon
ja haukkuisin päättäjät maan "rakkoon" (murretta).

Älä kylmyyden anna masentaa
älä talven eessä taivu.
Kun pohjoinen tuuli tuivertaa
ethän synkkyyteen mieltäsi paina.
Lumet sulavat pois, ja routa maan
kevät koittavi varmasti aina.

Jäähelmet tänään räystäällä hohtaa
ja tintti varpusen laudalla kohtaa
siipi kohmeinen linnunkin sulanut on
sen teki lämpö auringon
Jospa minunkin siipeni sulanut ois
ja talven viimat lähtisi pois.

Pitenee päivä ja lyhenee yö.
Teeret koivuista silmuja syö.

Tänään meren jäällä astelin
ja laatuaikaa vietin.
Siellä kenkänikin kastelin
kun värssyihin riimejä mietin.