Kalanmaksaöljyn maku ja varsinkin sen jälkipotkun muisto ei unohdu milloinkaan. Tiettyyn aikaan aamusta jääkaapin ovi kirahti ja äidin määrätietoinen ääni marssitti koko lapsikatraan jonoon pyhää rituaalia suorittamaan. Lusikkaan kaadettiin reilua annos öljyä, jonka hajukin jo puistatti, meidän äidin erikoisuutena oli kalkkirakeet, joilla koko kamaluus kuorrutettiin...!
Huh, melkein ei tee mieli muistella. Ja onhan näin jälkeenpäin ajateltuna se kaikki ollut tuikitärkeää terveydellemme. Meillä öljynlusikallisen jälkeen sai lasin mehua, joka muuten oli ylellisyystuote. Että jotain hyvääkin muistoissani liittyy tuohon öljylusikalliseen ;)